On tullut aika myöntää, että olen lihava. En vähän pyöreä, en muodokas, vaan yksinkertaisesti lihava. Ja sen on muututtava. Nyt.

Laihdutin viime keväänä 4 kg ja pääsin 78 kg:n painoon. Masennuslääkkeeni vaihdettiin samoihin aikoihin ja siitä helvetti pääsi valloilleen. Lopetettuani kyseiset lääkkeet huomasin lihonneeni 12 kg puolessa vuodessa. Olin korvannut viiltelyn syömisellä ja voin sanoa syöneeni paljon.

Aloitin uuden laihdutuskuurin havahduttuani lihoamiseeni. Laihduin yhden vyönreiän verran ennen kuin uskallauduin vaa'alle. Tulos sai minut itkemään: 90 kg, aivan liikaa 172 cm pitkälle naiselle.

Inhoan painoani. En voi paeta sitä ja kaikki näkevät painoni nousseen. Ja en kykene selittämään kellekkään,miksi näin kävi. "Hei, masennuslääkkeeni tekivät minusta äärimmäisen itsetuhoisen. Söin, etten viiltelisisi koko päivää ja lopulta meinasin tappaa itseni." Ei paras tapa tehdä vaikutusta tai pitää yllä illuusiota selväjärkisyydestäni.

Nyt painan 87 kg ja laihdutan koko ajan. Yritän vakuuttaa itselleni, että kilot ovat arpia parempi vaihtoehto: ne saa pois. Haluaisin vain lukittautua luolaan ja tulla sieltä ulos laihana. Mutta painonpudotus ei suju kuin elokuvissa, vaan tiedossa on vaikea ja pitkä projekti maustettuna lukuisilla hermoromahduksilla.

Eli: Hei kaikki, olen Sika ja olen lihava.